Sinä olit se
lempeä luonnonmullistus,
joka sotki elämäni.

Hajotit minut,
mutta kokosit sitten uudelleen,
vaikkakin jättäen
vajavaiseksi.

Varastit
muutaman palan minua,
että olisin sinusta
riippuvainen.

Nyt olen sinun.

Jos joskus lähdet
pois,
älä anna niitä paloja takaisin,
sillä niissä on
sinun tuoksusi
ja muistosi,
kosketuksesi.

Millähän saisin
anastettua
edes nokareen
sinua..?

Pëlqen!